Laatu-termiä käytetään kuvaamaan esineiden, ihmisten tai prosessien ominaisuuksia ja haluttavuutta. Välineiden ja toiminnan ominaisuudet ovat suhteellisen objektiivisia asioita. Ne voidaan määritellä ja luetella hyvinkin tarkkaan. Subjektiiviseksi laatu muuttuu vasta, kun erilaiset käyttäjät arvioivat sitä omien tarpeidensa ja kokemustensa pohjalta. –wikipedia

Pysähdy hetkeksi. Käytä tuo hetki pohtien omaa suhdettasi ruokaan. Miten määrittelisit sen? Käytätkö paljon aikaa syömisen suunnitteluun, vai onko ruoka vain jotakin jota voi napata nopeasti, kun nälkä iskee? Molemmat tapaukset kuvastavat tiettyjä ääripäitä ihmisen suhteessa ravintoon, eivätkä välttämättä ole se optimaalisin ja kestävin vaihtoehto. Omalla kohdallani toiminta meni nyt miettiessäni nuorempana hieman yli, kun joka paikassa piti olla purkissa kanaa ja riisiä mukana, tai vähintäänkin maitorahkapurkki. Tämä siis siksi, että en jättäisi yhtään päivän viidestä-kuudesta ateriasta väliin, saisin tarpeeksi proteiinia ja en siten riskeeraisi lihasmassan menetystä. Halvimman lidl-maidorahkan määrä korvasi laadun! Vähintään 2 purkkia päivässä oh my!

Melkoisen absurdin kuuloista, mutta tuttua varmasti monille kovaa treenaaville. Onko tämä ihmiselle luonnollista ja lajityypillistä käyttäytymistä? Tekikö luolamies niin? Tuskin. Välihuomiona sanottakoon, että nykyään syön 2 -3 kertaa päivän aikana ja voin paastota 3-4 päivää ja silti pystyä treenaamaan siitä parin päivän kuluttua hyvinkin intensiivisesti.

Toinen ääripää, se, että ruoantarve eli nälkä on vain yksi nopeasti tyydytettävä tarve muiden joukossa, lienee yleisempi. On kova kiire töihin, kouluun, harrastuksiin ja napataan vain nopeasti jotain, jolla sen näläntunteen saa pois. Pikaruokaa, eineksiä, jokin sämpylä, suklaapatukka ja energiajuoma, tupakka ja kahvi, näitähän riittää. Kuulin juuri viime viikolla tositapahtuman tamperelaiselta kuntosalilta (ei Crossfit ), jossa ystäväni oli aamuseitsemältä nähnyt kahden nuoren miehen syövän valmispitsat kylmiltään ja siirtyvän salin puolelle treenaamaan!

pizzapohja (vehnäjauho, vesi, hiiva, rypsiöljy, sokeri, suola),
täyte (vesi, kokolihavalmiste 17 % (kinkku, muunnettu perunatärkkelys,
glukoosisiirappi, glukoosi, säilöntäaine natriumnitriitti),
juusto, kestomakkara (naudanliha, sianliha, silava, suola,
soijaproteiini, glukoosi, mausteet (mm. valkopippuri,
kardemumma, valkosipuli, muskottipähkinä, paprika),
maltodekstriini, emulgointiaine soijalesitiini, aromit,
säilöntäaine natriumnitriitti), tomaatti, sokeri, rypsiöljy,
muunnettu maissitärkkelys, pepperoni (1 %), chili, mausteet (mm. cayenne),
suola, hiivauute, aromit (mm. oliiviöljy,
aurinkokuivattu tomaatti),
happamuudensäätöaine sitruunahappo, etikka, säilöntäaineet (E 211, E 224)
Ei laaturavintoa!

Ensimmäinen suhtautumistapa, suunnitelmallisuus, on yleinen urheilijoiden ja muiden liikuntaa harrastavien keskuudessa. On luonnollista, että halutaan olla parempia siinä, mitä harrastetaan ja jollain tasolla tiedostetaan, että ravinto näyttelee siinä merkittävää osaa, treenin ja levon ohella. Aktiiviliikkujille on usein tyypillistä myös halu hankkia jatkuvasti lisää tietoa ravinnosta ja kokeilla uusia juttuja, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Jos urheiluhulluus iskee oikein kunnolla, saattaa edellämainittu kana-riisi-rahka pakkomiellekkin päästä siinä ohessa ottamaan vallan. Ravinto mielletään enemmän lihaskasvun ja harjoituksesta palautumisen polttoaineeksi, kuin vain nälän tyydyttäjäksi. Tyypillistä on tarkastella ruoka-aineita makrotasolla, eli laskea tuoteselosteista niiden sisältämiä kalori-, proteiini-, hiilihydraatti- ja rasvamääriä, joiden määrillä kikkailu korvaa usein laadun.

Jälkimmäisellä tavalla suhtautuvilla voidaan katsoa olevan paljon huolettomampi meininki ruoan suhteen, syömisestä ei oteta stressiä, makunautinto ja mieltymykset näyttelevät suurta osaa, nälkä tyydytetään nopeasti sillä mikä on hyvänmakuista ja helposti saatavilla ja usein myös edullista eli halpaa.. Ravinnon terveellisyyttä saatetaan pohtia ohimenevästi ”lihottavaa/ei lihottavaa”-akselilla, mutta jos perintötekijät ovat olleet suotuisat (useimmilla ei) tai on kovin nuori, eivätkä kilot (vielä) kerry vyötärölle, ei siitäkään tarvitse huolehtia. Laatu yhdistetään muodollisiin seikkoihin, kuten ruoan ulkonäköön ja makuun.

Se muutos ja oivallus, minkä haluaisin molempien ruokailijatyyppien ja kaikkien siltä väliltä, kokevan, on se, että ravinnon puhtaudella, myrkyttömyydellä, käsittelemättömyydellä ja ravinnerikkaudella on oikeasti merkitystä meidän terveytemme ja hyvinvointimme joka osa-alueella.   Hyvinvointia tavoitellessa meillä on vapaus valita se ravinto  omien tavoitteidemme mukaan kaikista kasvi-, sieni- ja eläinkunnan tuotteista, kunhan pidämme huolen, että edellämainitut laatukriteerit täyttyvät.

Kotimaista, edullista ja laadukasta laaturavintoa, ulkomaalaisvahvistuksella.Kokeile lisätä hampunsiemeniä,  nokkosta ja avokadoa ruokavalioosi, et tule pettymään!

Olen tekemisissä lähes päivittäin ihmisten kanssa, jotka ovat parantuneet erilaisista viimeisen sadan vuoden aikana ihmiskuntaa vitsaamaan alkaneista allergioista, astmasta, atooppisesta ihosta ja muista autoimmuunisairauksista, joiden kanssa länsimainen lääketiede ei osaa tarjota muuta kuin lääkkeitä ja tylyn neuvon: ”Opettele elämään sen kanssa”. Mikään taikaluoti, kikka, poppakonsti tai ulkomailta tuotu taikamarja ei ole tuota parannusta tehnyt, vaan ruokavalion siivoaminen ja laatuun eli yllämainittuihin puhtauteen, myrkyttömyyteen, käsittelemättömyyteen ja ravinteikkuuteen panostaminen.

Tätä ei opeteta meille koulussa, päinvastoin, olemme salakavalasti suggeroitu siihen, että elintarviketeollisuus, mainokset, viranomaiset, ravitsemusterapeutit, lääkärit ja gurut tietävät ja päättävät miten meidän pitäisi syödä, vaikka usein on päivänselvää, että näillä tahoilla on omat kaupalliset intressinsä saada meidät pupeltamaan juuri heidän suositustensa mukaista ravintoa.

Kukaan muu kuin sinä itse, ei  viime kädessä tiedä miten sinun pitäisi syödä!

En tarkoita, että meidän pitäisi opetella kaikki ravintoon liittyvä uudestaan, palata keräämään käpyjä ja sieniä ja yrityksen ja erehdyksen kautta selvittää, mikä tekee meille hyvää. Sen sijaan meillä on ensi kertaa ihmiskunnan historiassa mahdollisuus hankkia tietoa vapaasti joka puolelta maailmaa, suodattaa sitä, olla kriittinen, kokeilla ja kuulla muiden tavallisten ihmisten kokemuksia, markkinamiesten ja ravitsemustieteilijöiden tutkimustulosten sijaan. Loppujenlopuksi aika huikea juttu, kun tarkemmin miettii.

Ruokavalion siivoamista vaikeuttaa se, että suhteemme ruokaan ja ravintoon voi olla hyvin intiimi ja henkilökohtainen. Voi olla tiettyjä ruokia, joita ilman emme voisi kuvitella elävämme, kuten leipä ja perinneruoat, pikaruokamätöt, tai lohtuherkut, kuten karkit , suklaa yms. Vaikka tiedämme, että ne eivät välttämättä tee meille hyvää, koemme, että emme voi elää ilman niitä. Jotkut aineosat, kuten valkaistu sokeri ja vehnä, saattavat aiheuttaaa konkreettista fyysistä riippuvuutta, samoin kuin jotkut lisäaineet .

En haluakaan, että kukaan edes yrittää kertaheitolla luopua kaikesta, vaan mieluummin pikkuhiljaa lisää ja korvaa niitä huonolaatuisempia juttuja ruokavaliossaan, paremmilla, kuten karkit kuivahedelmillä , marjoilla ja hunajalla, maito ja juusto prosessoimattomilla, alkuperäisemmillä raakaversioilla.

Pohdittavaa ensi viikolle: Miten luomusta tuli eksotiikkaa ja prosessoiduista lisäaine-eineksistä perusravintoa?

Hyvää pääsiäistä kaikille,

Riku

Viikon vinkit:

Tutustu Jaakko Rautalinin ja Eetu Karvosen loistavaan Superkunto-blogiin

Kannattaa piipahtaa tilaamassa Jaakko Halmetojan ilmainen uutiskirje sähköpostiin, tiukkaa asiaa mm.kotimaisista yrteistä.

Tampereen Tammelaan avattiin toissa viikolla Lähiruokapuoti Lempi, käykää tutustumassa

Pääsiäisbonus: Markus Appelbergin blogista löytyy raakapashan ohje, nam nam