Meal of the week #4

|2011-06-15T13:15:06+02:0015 kesäkuun, 2011|Ravintoblogi|

Carobnamit

1dl kylmäpuristettua kookosöljyä

1rkl carob eli johanneksenleipäpuujauhetta

1tl kanelia

1rkl kotimaista hunajaa

1 dl kotimaisia hampunsiemeniä

mitallinen proteiinijauhetta

mustikoita ja mustaherukoita

ripaus merisuolaa

1.sulata kookosöljy vesihauteessa jos ei ole jo juoksevaa ( kookosöljy on nestemäistä yli 24 asteen lämpötilassa.)

2. sekoita kuivat aineet ensin keskenään, sitten kookosöljyyn. Sekoita hunajaa oman mieltymyksesi mukaan.

 

3. kaada jääpalamuotteihin, lisää marjat ja laita pakkaseen n. kymmeneksi minuutiksi.

Terveellinen herkku, sulaa tosin nopeasti helteillä, joten säilytä viileässä.

Samalla tavalla voisi valmistaa myös raakasuklaata, jolloin carobjauheen sijaan käytetään raakakaakaojauhetta ja murskattuja kaakaopapuja. Tämä kaakaoton suklaa sopii ihmisille, jotka ovat yliherkkiä kofeiinille tai kaakaon sisältämälle theobromiinille.

 

Mantelin erinomaisuudesta

|2011-05-18T14:20:29+02:0018 toukokuun, 2011|Ravintoblogi|

Vähän kevyempää asiaa tällä kertaa ;)

Viimeksi kirjoitin jonkin verran siitä, miten hyvä olisi lisätä ruokavalioonsa hyviä ja laadukkaita juttuja ja pikkuhiljaa jättää pois niitä epälaadukkaampia ja luonnottomampia. Nyt esittelen käytännössä yhden omassa ruokavaliossani päivittäin käyttämäni asian.

Manteli (Prunus dulcis), on yksi niistä yksinkertaisemmista ja helpoimmin lisättävistä jutuista.

Lähes kaikista kaupoista löytyvä pähkinä (oikeastaan siemen) sopii suolaisiin ja makeisiin ruokiin, (niinkuin avokado, josta asiaa myöhemmin,) sisältää yhtä paljon proteiinia kuin liha, paljon E-vitamiinia, magnesiumia, kuparia, mangaania, kuituja ja LDL-kolesterolia laskevia rasvoja.

Manteli on hyvä työväline painonhallintaan, sillä sen on tutkittu vähentävän aterian jälkeistä verensokerinnousua jopa niin hyvin, että manteleiden syöminen muuten nopeasti verensokeria nostavien ruokien yhteydessä auttaa pitämään verensokerin kurissa (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21489570). Tietysti järki käteen tässäkin, valkosokerin aiheuttamalta verensokeripiikiltä se ei suojaa, mutta esimerkiksi hedelmien ja vihanneksien kanssa mantelit sopivat erittäin hyvin. Rasvapitoisuutensa vuoksi manteli antaa hyvin energiaa pitemmäksikin aikaa ja hyvin pureskeltuna tuottaa kylläisen olon, jolloin tarve napostella vähenee.

Mantelit sisältäväät myös antioksidantteja, jotka auttavat elimistöä suojautumaan aterian soluja vaurioittavilta vapailta happiradikaaleilta. Manteleissa esiintyvien vähäisten luonnollisten syanidiyhdisteiden väitetään jopa auttavan elimistöä syöpäsolujen tuhoamisessa.

Dr. Ori Hofmekler kirjoittaa kirjassaan The Warriot Diet, miten manteleiden säännöllinen nauttiminen voi muuttaa ihmiskehon ominaistuoksua miellyttävämmäksi.

Liota manteleita yön yli tai pidempään, jolloin ne pehmenevät ja ovat helpommin sulavia.

Vältä kuitenkin paahdettuja manteleita, sillä kuten monet rasvat ja varsinkin monityydyttämättömät kasvirasvat, kuumentaminen korkeissa lämpötiloissa muodostaa karsinogeenisia ja LDL-kolesterolia kohottavia yhdisteitä. Lisäksi kuumentaminen tuhoaa mantelista entsyymejä ja pilaa proteiineja ja kasvisteroleita, jotka edistävät sukuhormonien (testosteroni ja estrogeeni) tuotantoa ja laskevat kolesterolia, miehillä ja naisilla. Muinaiset Hindut, Heprealaiset ja Roomalaiset pitivät mantelia myös afrodisiakkina ja näkivät mantelin symbolisoivan sekä miehen, että naisen sukuelimiä ;)

Itse käytän manteleita salaateissa, pirtelöissä tai syön sellaisenaan, joko öljyn, mausteiden ja suolan kanssa, tai hunajan ja marjojen ja hedelmien, kuten avokado, kanssa

Keksi, kokeile ja yhdistele omassa ruokavaliossasi mihin voisit manteleita laittaa!

Allergikoille, jos kyseessä ei ole riski saada anafylaktisen shokin tasoisia oireita, suosittelen kokeilemaan varovaisesti pienellä määrällä yön yli liotettuja luomumanteleita ja mahdollisesti nauttimaan jotakin ruansulatusta tukevaa entsyymivalmistetta, ennenkuin hylkäätte tämän mainion pähkinän kokonaan =D

Nettivinkkeinä suosittelen katsastamaan

Raikaswebistä nokkosen käyttövinkkejä

Luonnonyrttejä-blogin

ja englanniksi Jon Barronin pohdintoja paleoruokavalion ristiriitaisuuksista ja hyvistä puolista.

Parasta loppuviikkoa!

-Riku

 

 

 

 

 

 

Meal of the Week #3

|2011-05-18T13:40:39+02:0018 toukokuun, 2011|Ravintoblogi|

Mantelimaito

2,5dl luomumanteleita

aitoa vaniljaa

2 taatelia

kotimaisia marjoja (mansikka, mustikka, vadelma)

0,5L-1L puhdasta vettä

 

liota taateleita ja manteleita (erikseen) 8-12 tuntia.

Blendaa ensiksi mantelit veden kanssa.

Valuta halutessasi valuttaa maidon siivilän tai harson läpi jolloin mantelikuitu erottuu.

Kuidun voi käyttää esimerkiksi leivonnassa.

Lisää taatelit ja haluamasi marjat, blendaa.

Voit lisä laatuproteiinijauhetta, jos haluat.

Hyvä ravitseva herkkujuoma kuumalle kesäpäivälle, voittaa minkätahansa jäätelöpirtelön 6-0!

Nauti kylmänä.

 

Meal of the week #2

|2011-04-27T17:45:58+02:0021 huhtikuun, 2011|Ravintoblogi|

Riksan pällihelppo paleolounas

100g luomuvoissa kevyesti paistettua luomujauhelihaa/riistaa
2-3 keitettyä luomukananmunaa
pastöroimatonta luomuhapankaalia
punakaalia
1 avokado
kotimaisia hampunsiemeniä,
yö yli liotettuja manteleita
dulse levää http://en.wikipedia.org/wiki/Palmaria_palmata
kourallinen tuoretta persiljaa
kastikkeena liotettuja chiasiemeniä/ pellavansiemeniä fiestamole tai bruschetta maustesekoituksen kanssa
merisuolaa
1rkl hamppuöljyä

Vähähiilihydraattinen annos, paljon rasvaa ja kohtalaisesti proteiinia.

Sopivasti suurimmaksi osaksi kypsentämätöntä kasvista.

Pitää allekirjoittaneen kylläisenä useamman tunnin.

Muista pureskella kunnolla.

 

Ensimmäiset askeleet laadukkaampaan ravintoon.

|2011-04-21T17:35:23+02:0021 huhtikuun, 2011|Ravintoblogi|

Laatu-termiä käytetään kuvaamaan esineiden, ihmisten tai prosessien ominaisuuksia ja haluttavuutta. Välineiden ja toiminnan ominaisuudet ovat suhteellisen objektiivisia asioita. Ne voidaan määritellä ja luetella hyvinkin tarkkaan. Subjektiiviseksi laatu muuttuu vasta, kun erilaiset käyttäjät arvioivat sitä omien tarpeidensa ja kokemustensa pohjalta. –wikipedia

Pysähdy hetkeksi. Käytä tuo hetki pohtien omaa suhdettasi ruokaan. Miten määrittelisit sen? Käytätkö paljon aikaa syömisen suunnitteluun, vai onko ruoka vain jotakin jota voi napata nopeasti, kun nälkä iskee? Molemmat tapaukset kuvastavat tiettyjä ääripäitä ihmisen suhteessa ravintoon, eivätkä välttämättä ole se optimaalisin ja kestävin vaihtoehto. Omalla kohdallani toiminta meni nyt miettiessäni nuorempana hieman yli, kun joka paikassa piti olla purkissa kanaa ja riisiä mukana, tai vähintäänkin maitorahkapurkki. Tämä siis siksi, että en jättäisi yhtään päivän viidestä-kuudesta ateriasta väliin, saisin tarpeeksi proteiinia ja en siten riskeeraisi lihasmassan menetystä. Halvimman lidl-maidorahkan määrä korvasi laadun! Vähintään 2 purkkia päivässä oh my!

Melkoisen absurdin kuuloista, mutta tuttua varmasti monille kovaa treenaaville. Onko tämä ihmiselle luonnollista ja lajityypillistä käyttäytymistä? Tekikö luolamies niin? Tuskin. Välihuomiona sanottakoon, että nykyään syön 2 -3 kertaa päivän aikana ja voin paastota 3-4 päivää ja silti pystyä treenaamaan siitä parin päivän kuluttua hyvinkin intensiivisesti.

Toinen ääripää, se, että ruoantarve eli nälkä on vain yksi nopeasti tyydytettävä tarve muiden joukossa, lienee yleisempi. On kova kiire töihin, kouluun, harrastuksiin ja napataan vain nopeasti jotain, jolla sen näläntunteen saa pois. Pikaruokaa, eineksiä, jokin sämpylä, suklaapatukka ja energiajuoma, tupakka ja kahvi, näitähän riittää. Kuulin juuri viime viikolla tositapahtuman tamperelaiselta kuntosalilta (ei Crossfit ), jossa ystäväni oli aamuseitsemältä nähnyt kahden nuoren miehen syövän valmispitsat kylmiltään ja siirtyvän salin puolelle treenaamaan!

pizzapohja (vehnäjauho, vesi, hiiva, rypsiöljy, sokeri, suola),
täyte (vesi, kokolihavalmiste 17 % (kinkku, muunnettu perunatärkkelys,
glukoosisiirappi, glukoosi, säilöntäaine natriumnitriitti),
juusto, kestomakkara (naudanliha, sianliha, silava, suola,
soijaproteiini, glukoosi, mausteet (mm. valkopippuri,
kardemumma, valkosipuli, muskottipähkinä, paprika),
maltodekstriini, emulgointiaine soijalesitiini, aromit,
säilöntäaine natriumnitriitti), tomaatti, sokeri, rypsiöljy,
muunnettu maissitärkkelys, pepperoni (1 %), chili, mausteet (mm. cayenne),
suola, hiivauute, aromit (mm. oliiviöljy,
aurinkokuivattu tomaatti),
happamuudensäätöaine sitruunahappo, etikka, säilöntäaineet (E 211, E 224)
Ei laaturavintoa!

Ensimmäinen suhtautumistapa, suunnitelmallisuus, on yleinen urheilijoiden ja muiden liikuntaa harrastavien keskuudessa. On luonnollista, että halutaan olla parempia siinä, mitä harrastetaan ja jollain tasolla tiedostetaan, että ravinto näyttelee siinä merkittävää osaa, treenin ja levon ohella. Aktiiviliikkujille on usein tyypillistä myös halu hankkia jatkuvasti lisää tietoa ravinnosta ja kokeilla uusia juttuja, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Jos urheiluhulluus iskee oikein kunnolla, saattaa edellämainittu kana-riisi-rahka pakkomiellekkin päästä siinä ohessa ottamaan vallan. Ravinto mielletään enemmän lihaskasvun ja harjoituksesta palautumisen polttoaineeksi, kuin vain nälän tyydyttäjäksi. Tyypillistä on tarkastella ruoka-aineita makrotasolla, eli laskea tuoteselosteista niiden sisältämiä kalori-, proteiini-, hiilihydraatti- ja rasvamääriä, joiden määrillä kikkailu korvaa usein laadun.

Jälkimmäisellä tavalla suhtautuvilla voidaan katsoa olevan paljon huolettomampi meininki ruoan suhteen, syömisestä ei oteta stressiä, makunautinto ja mieltymykset näyttelevät suurta osaa, nälkä tyydytetään nopeasti sillä mikä on hyvänmakuista ja helposti saatavilla ja usein myös edullista eli halpaa.. Ravinnon terveellisyyttä saatetaan pohtia ohimenevästi ”lihottavaa/ei lihottavaa”-akselilla, mutta jos perintötekijät ovat olleet suotuisat (useimmilla ei) tai on kovin nuori, eivätkä kilot (vielä) kerry vyötärölle, ei siitäkään tarvitse huolehtia. Laatu yhdistetään muodollisiin seikkoihin, kuten ruoan ulkonäköön ja makuun.

Se muutos ja oivallus, minkä haluaisin molempien ruokailijatyyppien ja kaikkien siltä väliltä, kokevan, on se, että ravinnon puhtaudella, myrkyttömyydellä, käsittelemättömyydellä ja ravinnerikkaudella on oikeasti merkitystä meidän terveytemme ja hyvinvointimme joka osa-alueella.   Hyvinvointia tavoitellessa meillä on vapaus valita se ravinto  omien tavoitteidemme mukaan kaikista kasvi-, sieni- ja eläinkunnan tuotteista, kunhan pidämme huolen, että edellämainitut laatukriteerit täyttyvät.

Kotimaista, edullista ja laadukasta laaturavintoa, ulkomaalaisvahvistuksella.Kokeile lisätä hampunsiemeniä,  nokkosta ja avokadoa ruokavalioosi, et tule pettymään!

Olen tekemisissä lähes päivittäin ihmisten kanssa, jotka ovat parantuneet erilaisista viimeisen sadan vuoden aikana ihmiskuntaa vitsaamaan alkaneista allergioista, astmasta, atooppisesta ihosta ja muista autoimmuunisairauksista, joiden kanssa länsimainen lääketiede ei osaa tarjota muuta kuin lääkkeitä ja tylyn neuvon: ”Opettele elämään sen kanssa”. Mikään taikaluoti, kikka, poppakonsti tai ulkomailta tuotu taikamarja ei ole tuota parannusta tehnyt, vaan ruokavalion siivoaminen ja laatuun eli yllämainittuihin puhtauteen, myrkyttömyyteen, käsittelemättömyyteen ja ravinteikkuuteen panostaminen.

Tätä ei opeteta meille koulussa, päinvastoin, olemme salakavalasti suggeroitu siihen, että elintarviketeollisuus, mainokset, viranomaiset, ravitsemusterapeutit, lääkärit ja gurut tietävät ja päättävät miten meidän pitäisi syödä, vaikka usein on päivänselvää, että näillä tahoilla on omat kaupalliset intressinsä saada meidät pupeltamaan juuri heidän suositustensa mukaista ravintoa.

Kukaan muu kuin sinä itse, ei  viime kädessä tiedä miten sinun pitäisi syödä!

En tarkoita, että meidän pitäisi opetella kaikki ravintoon liittyvä uudestaan, palata keräämään käpyjä ja sieniä ja yrityksen ja erehdyksen kautta selvittää, mikä tekee meille hyvää. Sen sijaan meillä on ensi kertaa ihmiskunnan historiassa mahdollisuus hankkia tietoa vapaasti joka puolelta maailmaa, suodattaa sitä, olla kriittinen, kokeilla ja kuulla muiden tavallisten ihmisten kokemuksia, markkinamiesten ja ravitsemustieteilijöiden tutkimustulosten sijaan. Loppujenlopuksi aika huikea juttu, kun tarkemmin miettii.

Ruokavalion siivoamista vaikeuttaa se, että suhteemme ruokaan ja ravintoon voi olla hyvin intiimi ja henkilökohtainen. Voi olla tiettyjä ruokia, joita ilman emme voisi kuvitella elävämme, kuten leipä ja perinneruoat, pikaruokamätöt, tai lohtuherkut, kuten karkit , suklaa yms. Vaikka tiedämme, että ne eivät välttämättä tee meille hyvää, koemme, että emme voi elää ilman niitä. Jotkut aineosat, kuten valkaistu sokeri ja vehnä, saattavat aiheuttaaa konkreettista fyysistä riippuvuutta, samoin kuin jotkut lisäaineet .

En haluakaan, että kukaan edes yrittää kertaheitolla luopua kaikesta, vaan mieluummin pikkuhiljaa lisää ja korvaa niitä huonolaatuisempia juttuja ruokavaliossaan, paremmilla, kuten karkit kuivahedelmillä , marjoilla ja hunajalla, maito ja juusto prosessoimattomilla, alkuperäisemmillä raakaversioilla.

Pohdittavaa ensi viikolle: Miten luomusta tuli eksotiikkaa ja prosessoiduista lisäaine-eineksistä perusravintoa?

Hyvää pääsiäistä kaikille,

Riku

Viikon vinkit:

Tutustu Jaakko Rautalinin ja Eetu Karvosen loistavaan Superkunto-blogiin

Kannattaa piipahtaa tilaamassa Jaakko Halmetojan ilmainen uutiskirje sähköpostiin, tiukkaa asiaa mm.kotimaisista yrteistä.

Tampereen Tammelaan avattiin toissa viikolla Lähiruokapuoti Lempi, käykää tutustumassa

Pääsiäisbonus: Markus Appelbergin blogista löytyy raakapashan ohje, nam nam

 

 

 

 

 



 

Meal of the week – Testopuuro

|2011-04-13T22:40:12+02:0013 huhtikuun, 2011|Ravintoblogi|

Testopuuro

Päälle:

  • 1dl kotimaisia pakastemustikoita
  • 1rkl kookoshiutaleita

Sekoita tehosekoittimessa ja lisää vettä sen verran, että saat puurosta niin jäykkää/löysää kuin haluat. Ripottele pinnalle mustikat ja kookoshiutaleet. Puuro on hyvin rasvainen ja proteiinipitoinen, joten se pitää kylläisenä ainakin puolille päivin. Sopii myöskin lounaaksi tai päivälliseksi. Iltapalaksi en suosittele, voi mennä yöunet.

Tervetuloa CrossFit Tampereen ravintoblogiin!

|2011-04-13T22:35:19+02:0013 huhtikuun, 2011|Ravintoblogi|

Ravinto on asia, joka herättää tällä hetkellä enemmän tunteita ja mielipiteitä kuin koskaan aikaisemmin. Erilaisten ravintosuositusten ja ruokavalioiden kannattajat ja edustajat esittävät mielipiteitään niin valtamedioissa, kuin netin keskustelupalstoilla ja blogeissa.

Kypsennettynä vai raakana, luomuna, ei-luomuna vai villinä, paleona vai vähähiilihydraattisena, vegaanina, vegetaarisena vai primaalina, kiinteänä, kuivatettuna vai blendattuna,miten se ravinto nyt pitäisi sitten sinne ruokatorveen tunkea? Informaatioaikakauden kirous ja samaan aikaan siunaus on käytössämme olevan tiedon paljous, ja voisin kuvitella että useimmat ihmiset haluavat vain tietää miten heidän pitäisi syödä, jotta he voivat hyvin, eivätkä vertailla erilaisten rasvahappomolekyylien koostumuksia tai avokadojen elektromagneettisia värähtelyjä.

Tähän saumaan allekirjoittanut mitä nöyrimmin aikoo iskeä ja viikoittain avata sanallista ja tiedollista kirstuaan näistä mielestäni terveytemme kannalta tärkeimmistä asioista. Aloitankin siis siitä , mikä on oman ravintofilosofiani perusta, eli laatu.

Mielestäni tärkeää olisi oivaltaa, että tänä päivänä meillä on mahdollisuus rakentaa solumme ja sitä kautta terveytemme, hyvinvointimme ja suorituskykymme perusta puhtaimmista ja laadukkaimmista mahdollisista raaka-aineista, MUTTA kolikon kääntöpuolena se voidaan tehdä myöskin huonommista, myrkyllisimmistä ja kuluttavimmista raaka-aineista, kuin koskaan aikaisemmin. Jokainen voi miettiä, onko soluillemme parempaa rakennusmateriaalia jokin puhdas, luonnosta tuleva, sadoista ellei tuhansista mineraaleista, hivenaineista, vitamiineista ja ties mistä fytoravinteista koostuva marja kuten mustikka, vai laboratoriossa valkotakkisten tiedemiesten dollarinkuvat silmissä mahdollisimman makuaistit sekoittavaksi ja addiktoivaksi täsmäkehittämä kemikaalipommi kuten irtokarkki? Vähän kärjistettyä ehkä, mutta tosiasia on se, että länsimainen ruokavalio on viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan tehnyt meistä fyysisesti ja henkisesti sairaampia kuin koskaan aikaisemmin. Paljolti tästä on kiittäminen sitä, että syömme huonolaatuista ravintoa.

Olemme todellakin sitä, mitä syömme. Kaikesta, mitä laitamme suuhumme ja nielemme, elimistömme pyrkii rakentamaan tai ravitsemaan solujamme.

Olemme myöskin ainoa eläinlaji, joka ei tiedä mitä sen pitäisi syödä. Olemme ainoa eläinlaji, jonka jäsenistä kolmasosa sairastuu syöpään tai muuhun kasvaimeen elämänsä aikana. Syitä miksi näin on, voidaan katsoa olevan monia, ja noin nopeasti mieleen tulee ainakin seuraavat: luonnosta vieraantuminen, omasta kehosta vieraantuminen, kulttuurimme ja muiden ulkoisten tekijöiden, kuten media ja auktoriteetit, vaikutukset jne.

Emme enää kerää ravintoamme luonnosta, vaan ostamme sen marketeista ja olemme ehkä niin valitsemamme elämäntavan turruttamia, ettemme osaa kuunnella kehomme signaaleja. Uskomme mainostajien lupauksia laihduttavista ja vatsavaivat poistavista jugurteista. Pidämme viranomaisten tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän edustajien kanssa laatimaa ravintoympyrää terveellisenä ihanteena, koska emme tiedä muustakaan, sillä niinhän olemme syöneet läpi lapsuutemme ja nuoruutemme, tarhassa ja koulussa.

Sitten väsymme. Masennumme. Stressaamme. Sairastumme. Pidetään tavallisen sairastaa flunssa kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Pari-kolmekymmentä kiloa ylipainoa on ihan ok, ehkä voisi joskus vähän liikkua. Masennukseen saa lääkkeet apteekista, niin kuin myös flunssaan, verenpaineeseen, ylipainoon (http://www.alliplan.fi/WhatIsAlli/), kolesteroliin ja diabetekseen, mutta monia noista lääkkeistä saat syödä lopun elämäsi, jos et muuta ruokavaliotasi ja opi ennaltaehkäisemään noita elimistömme häiriötiloja, oireiden lievittämisen sijaan.

Miten ihmeessä tämä sitten käytännössä tapahtuu? Miten voimme ottaa vastuun omasta terveydestämme ja sitä kautta elämästämme? Miten voimme rakentaa terveen ja toiminnallisen kehon laadukkaimmista ja parhaista mahdollisista raaka-aineista?

Seuraa tätä blogia niin voit tietää.

-Riku